Onko järjestäytynyt rikollisuus konservatismin viimeinen linnake?

Osa 1

Voidaan väittää, että mitä vanhempi rikollinen ideologia on, sitä konservatiivisempi se myös on. Vaikka näin ei olisikaan, meidän on hyväksyttävä, että järjestäytynyt rikollisuus elää ja toimii koodien ja käyttäytymisjärjestelmien kautta, joita valvotaan ainakin jossain määrin ja joita valtaa pitävä yksilö myös rikkoo itsekkäästi. Tarvitaan muutamia osatekijöitä, jotta ideologia voi säilyä ajassa ja ylläpitää samoja rakenteita, joita viralliset instituutiot yhä useammin kamppailevat pitääkseen yllä. Tarvitaan perinne, alue, hierarkkiset rakenteet, sosiaalinen järjestys ja ainakin jonkin verran muutosvastarintaa.

Kymmenen vankilavuoteni aikana tajusin, että muutosprosessi oli niin vaativa, että useimmat vangit eivät halunneet käydä sitä läpi vaan hyväksyivät saman vanhan tavan. Konservatiivisuus ilmeni aina, kun jokin uusi ajatus tai käyttäytymistapa tuli tilaan, jonka vain vangit jakavat. Voi kuvitella, että esimerkiksi homoseksuaalisuus ei kyseisissä paikoissa lisää kunnioitusta ansioluetteloon. Esimerkiksi brasilialaisissa yhteisöissä, joissa Comando Vermelho toimii, annettiin muutama kuukausi sitten määräys, että "mies on mies ja nainen on nainen", piste. Mikään woke-puolue ei vastustanut sitä, vaikka määräys julkistettiin. Kun vastakkaista mielipidettä edustaa joku, jolla on rynnäkkökivääri kädessä ja ympärillään nuoria sarjamurhaajia, on varmasti haastavaa pitää kiinni päinvastaisesta näkökulmasta.

Meidän on kunnioitettava ajattelun vapautta ja jokaisen oikeutta muodostaa mikä tahansa mielipide, mutta emme voi kunnioittaa jokaista mielipidettä. Tämä vie meidät syvälle joihinkin elämän triviaaleimpiin paradokseihin. Ja se saa meidät pohtimaan elämän monia kasvoja. Mutta mikä lopulta merkitsee, kun laillisen ja laittoman vallan tavanomainen erottelu kohtaa yksittäisen ihmiskohtalon? Kun on aika päättää, kenen äiti tulee itkemään, meidän vai toisten?

Voidaan nähdä, tai ainakin ehdottaa, että järjestäytynyt rikollisuus voi paljastaa jotain siitä, miten poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen valta todella toimii. Vaikka mielenkiintoinen paradoksi onkin se, että järjestäytynyt rikollisuus voi olla menetelmiltään vallankumouksellista, mutta arvoiltaan syvästi konservatiivista, emme voi sulkea silmiämme siltä, että lakeja eivät koskaan säädä köyhät. Ja rikollisuus on ainoa sosiologinen elin, joka voi hylätä valtion auktoriteetin hylkäämättä auktoriteetin käsitettä itseään. Valta on haltijansa käsissä. Sitä on paljon helpompi käyttää väärin kuin hyvään. Ja juuri tätä minä näin tapahtuvan yhä uudelleen. Alemmat valtatasot eivät tiedä, mitä seuraavalla ylemmällä tasolla tapahtuu, ja vielä vähemmän siitä, mitä korkeammilla tasoilla tapahtuu. Toimia vallalla, jolla on oikeus ottaa henkiä, saattaa olla planeetan surullisin ammatti, psykopaatteja lukuun ottamatta.

Järjestäytynyt rikollisuus ei kuitenkaan välttämättä ole ideologisesti konservatiivista. Se voi olla opportunistista, kaupallisesti ja itsekkäästi ohjautuvaa, jopa itseään vakauttavaa vallan säilyttämiseksi ja samalla horjuttavaa omia perinteisiä arvojaan ja instituutioitaan. Jos kaivamme hieman syvemmältä, voimme tulkita, että konservatiivisuus ei välttämättä liity moraaliin tai laillisuuteen, vaan voi myös tarkoittaa olemassa olevien hierarkkisten rakenteiden ja valtasuhteiden säilyttämistä. Päädymme aina samalle vanhalle reitille, ylpeään itsekkyyteen, joka vie ahneuteen, jota höystävät ahmattimaisuus ja viha.

Vaikka jotkin rehellisimmistä käytössäännöistä ovat tulleet rikollisilta, meidän on myönnettävä, että nautimme kaikki jollain tavalla rikollisten liikkeiden hyödyistä arjessamme historiallisten tapahtumien kautta. Kaikkien vallankumousten aloittajia pidetään rikollisina, mitä he usein myös rehellisesti ovat, mutta osa heidän saavutuksistaan on tällä hetkellä käytössämme. Amerikan vallankumous loi poliittisen järjestyksen, joka perustui itsenäisyyteen ja perustuslailliseen hallintoon. Haitin orjien vallankumous synnytti ensimmäisen itsenäisen mustan tasavallan. Ranskan vallankumous haastoi vakiintuneen poliittisen järjestyksen ja muutti käsityksiä kansalaisuudesta ja suvereniteetista. Yhdysvaltain kansalaisoikeusliike rikkoi tietoisesti segregaatiolakeja kansalaistottelemattomuuden kautta ja hyväksyi pidätykset haastaakseen syrjivän lainsäädännön. Lista jatkuu loputtomiin.

Lain ja vallan epämukava suhde asettaa meidät samojen vanhojen kysymysten eteen: Onko taustalla oleva järjestelmä oikeudenmukainen? Onko auktoriteetti moraalisesti tai poliittisesti perusteltu? Sallivatko vallassa olevat sen? Maksimiturvallisuusvankilassa voi nähdä samat persoonallisuuden virheet kuin korkeimmissa oikeuksissa eri puolilla maailmaa. Molemmilla on valta ja oikeus päättää elämästä.

Tietenkin myös muut voimat ja liikkeet, kuten valistusajattelijat sekä uskonnolliset ja humanitaariset perinteet, ovat näytelleet suurta roolia vallankumouksissa. Kun tarkastelemme aihetta pidemmälle, näemme, että ongelma ei ehkä ole itse valta, vaan se, ettei aseessa tai rahassa ole vastuuta. Molemmat tuovat esiin sen, keitä todella olemme, kun toista niistä äkkiä lisätään rajusti. Sama tapahtuu lopulta usein vallan kanssa.

Syvempi paradoksi on, että konservatismi suojelee lain ja laillisuuden rajoja, jotka hallitus määrittelee ja asettaa, ja hallitus on itse voinut saada valtansa kapinan, vallankumouksen, valloituksen tai pakottamisen kautta. Historian tutkiminen kertoo tosiasiallisesti, että kun vallankumousliike onnistuu, eilisen rikolliset voivat olla huomisen perustajaisät ja -äidit. Ja eilisen laillisista auktoriteeteista voi tulla huomisen historiallisia esimerkkejä vääryydestä.

Jos luit tänne asti, olet jo yksi harvoista.

Kurssini "Sisältä ulos" käsittelee sisäisiä ristiriitojamme, joita me kaikki kohtaamme elämämme aikana. Aloita oma merkittävä muutoksesi silloinkin, kun et tunne olevasi valmis.

Tutustu