BLOGISYÖTE

Se on samaan aikaan äärimmäisen konkreettinen ja hyvin abstrakti. Puhumme laeista, pykälistä, oikeuden päätöksistä ja viranomaisista. Puhumme menettelyistä ja protokollista. Mutta kaiken sen byrokratian alla on yksi hyvin yksinkertainen asia: siellä on ihminen, joka päättää, sekä siellä on ihminen, joka tapetaan. Ja juuri siinä kohtaa kuolemanrangaistuksen paradoksi alkaa kiinnostaa.

Elämä on se laji, jonka kokemusta ei voi voittaa. Sille tarvitsee antautua. Sä voit olla taidokas, päättäväinen, itsepäinen, lahjakas tai jopa rohkeakin, mutta elämää tai merta se ei kiinnosta. On päiviä, kun kaikki tapahtuu täydellisessä synkroniassa, ja on toisia, kun melomme vain vastavirtaan saaden muiden laudoista päähämme ilman oikeudenmukaisuuden häivää.

Vankilat ja etulinjan juoksuhaudat nähdään usein paikkoina, joissa inhimillinen kärsimys kaikissa kerroksissaan ja ulottuvuuksissaan tulee elävästi ja konkreettisesti esiin. Kun jokin paikka on vailla inhimillisyyttä, tarkoitamme usein empatian puutetta ja toisten epäinhimillistämistä, myötätunnon poissaoloa ja välinpitämättömyyttä kärsimystä kohtaan.

Me kaikki olemme eläneet aikoja ja hetkiä, joissa elämä ja ihmiset ovat taistelleet meitä vastaan vailla moraalia tai oikeudenmukaisuutta. Jokainen meistä on kulkenut polun, jolla elämä on käyttänyt kaikki senhetkiset keinonsa kovettaakseen meitä. Tiettyyn pisteeseen asti se on välttämätöntä. Mutta tulee hetki, jolloin ymmärrämme, että jos jatkamme vain itsemme kovettamista tulevia lopputuloksia varten, me kuolemme. Emotionaalisesti, henkisesti ja fyysisesti.

Me kaikki valehtelemme. Se on fakta. Me kaikki haluamme olla jotain, mitä emme ole. Uskallamme valehdella itsellemme, koska tiedämme kantavamme virheitä. Ne piilotetut kasvot ja kerrokset, jotka yhteiskunta ja kulttuuri istuttavat meille hyväksynnän saamiseksi. Tämän virheiden kieltämisen seurauksena rappeudumme hitaasti, kuollen vähitellen tietämättömyyteemme siitä, keitä todella olemme. Yksin vietetty aika, jolloin emme voi näytellä mitään roolia, koska meidän ei tarvitse j