Elämän surffi

Elämä on se laji, jonka kokemusta ei voi voittaa. Sille tarvitsee antautua. Sä voit olla taidokas, päättäväinen, itsepäinen, lahjakas tai jopa rohkeakin, mutta elämää tai merta se ei kiinnosta. On päiviä, kun kaikki tapahtuu täydellisessä synkroniassa, ja on toisia, kun melomme vain vastavirtaan saaden muiden laudoista päähämme ilman oikeudenmukaisuuden häivää.

Kaadumme ja melomme takaisin ulos line-upiin kovalla työllä ja otamme paikkamme nöyrästi jonon hännillä. Ei-lokaaleina jotkut silti kuvittelevat, että nöyryytemme tarkoittaa pelkuruutta.

Elämä ja surffi opettavat, että tarkoituksena ei ole täydellisyys tai dominanssi, vaan paremminkin epäonnistumisen sietokyvyn suuri kasvu. Omaksua itsepäisen epäonnistujan rooli ja jatkaa melomista.

Yhden pop-upin (ylösnousu) mokaus raahaa meidät taas kauas tavoitteestamme, ja taas melomme olkapäät ja keuhkot tulessa miettien: miksi teemme tätä? Luulemme, että olemme parempia kuin viime vuonna, mutta meri taas muistuttaa, että hommassa ei ole egoa. Surffi opettaa, kuinka suuria asioita ovat kunnioitus, kärsivällisyys, ajoitus, sijoittautuminen ja rohkeus.

Se opettaa myös, että kun odotat tarpeeksi kauan, kohtaat oikean aallon ja sen, että luonto suosii rohkeita. Opimme myös, että emme aina saa aaltoja ja että paikkamme ei ole vielä kenenkään prioriteetti. Sen paikan mukana tulee myös iso kasa vastuita, jotka ovat elämän painoisia ja jotka kauhistuttavat.

Ne, joilla on enemmän kokemusta, ovat vastuussa niistä, joilla sitä ei ole, kun hätä sattuu.

Mutta sitten kaiken sen kaaoksen keskellä saamme yhden aallon, joka kruunaa hetkemme. Kaikki stressi laukeaa ja olemme taas kevyitä, omia itsejämme.